Milloin juurihoito epäonnistuu ja mitä sitten tehdään?

Juurihoidossa poistetaan tulehtunut tai kuollut ydinkudos ja täytetään juurikanavisto. Pitkän aikavälin tulokset ovat yleisesti hyviä, mutta mikään hoito ei ole ehdoton. Jos juurihoidettu hammas oireilee vuosien kuluttua, se ei tarkoita huonoa työtä; useimmiten kyse on anatomiasta tai ajasta.

Yleisimmät epäonnistumisen syyt

• Puhdistamattomat sivukanavat: juuren anatomia on monimutkaisempi kuin miltä näyttää, ja osa haaroista on liian ohut instrumentoitavaksi
• Vuotava paikka tai kruunu: vaikka kanava olisi hyvin täytetty, prosessi alkaa alusta, jos bakteerit pääsevät takaisin reunan alta
• Juuren murtuma: erityisesti hampaissa, joista on menetetty paljon kudosta eikä niitä ole kruunutettu; yleensä ei korjattavissa
• Katkennut instrumentin osa tai jäännöskudos: osa kanavasta jää täyttämättä

Mitkä merkit ovat tärkeitä

Muutaman päivän arkuus hoidon jälkeen on tavallista. Arviota vaativat löydökset ilmaantuvat kuukausien tai vuosien kuluttua: purressa tuntuva kipu joka ei rauhoitu, toistuva turvotus tai fistelin suu ikenessä, hampaan selvä tummuminen sekä juuren kärjen tumma alue joka seurantakuvissa kasvaa pienenemisen sijaan.

Oireettomuus ei aina tarkoita, ettei ongelmaa ole. Osa juuren kärjen muutoksista etenee huomaamatta ja näkyy vain röntgenkuvassa, siksi juurihoidetut hampaat hyötyvät säännöllisestä seurannasta.

Kolme vaihtoehtoa: uusintahoito, kirurgia, poisto

Uusintahoito on ensimmäinen vaihtoehto. Aiempi täytemateriaali poistetaan, juurikanavisto puhdistetaan uudelleen ja täytetään. Jos kanava oli jäänyt hoitamatta tai täyte vuoti, tämä yleensä riittää.

Juurenpään kirurgiaa käytetään, kun uusintahoito ei ole mahdollinen tai ei ole ratkaissut ongelmaa. Juuren kärjestä poistetaan muutama millimetri ja sen ympäriltä tulehtunut kudos, ja juuren pää suljetaan takaa.

Poisto tulee kyseeseen, kun hammasta ei voi säilyttää: pystysuora juuren murtuma, liian vähän jäljellä olevaa hammaskudosta tai toistuva epäonnistuminen. Se, miten aukko sitten korvataan, on oma suunnittelukysymyksensä.

Hampaan säilyttäminen on lähes aina ensimmäinen vaihtoehto, koska mikään korvaava rakenne ei toista täsmälleen sitä, miten luonnollinen juuri toimii ympäröivän luun kanssa.

Sisältö on yleistä tietoa eikä korvaa henkilökohtaista tutkimusta. Hoitopäätökset tehdään vasta hammaslääkärin arvion jälkeen.